16.11.2014

Välinpitämättömyys lähimmäiselle


Taivaalta pisaroi taas vettä, ilma on harmaa ja kenkien sisällä hiertää kastuneet ja kylmät sukat. Nostan hupun niskaani, painan kasvoni alas. Välillä vilkuilen kulmien alta ympärilleni, mutta kun näen toisen ihmisen lähestyvän minua lasken taas kasvoni. En halua katsoa toista ihmistä silmiin, tuntuu luonnolliselle katsoa pois. En huomaa vanhusta joka astuu kaupan pihalle tai lapsia jotka taivaltavat reput selässään koulusta kotiin. Katson pois huomaamattani. Kohotan sattumalta kasvojani kun nainen kävelee ohitseni. Hän katsoo suoraan silmiini, hiukan hymyilee ja nyökkää. Hämmästyn niin, etten osaa tervehtiä takaisin. 

Vain kaksi kuukautta sitten yritin tervehtiä kaikkia vastaantulevia ja itkin kotona etten ole tervetullut. Koin pelkoa, surua, jopa tuskaa asiasta. Jostakin niin pienestä ja suuresta asiasta kuin tervehdyksestä. Paasasin täällä kuinka tärkeää hymy vieraalle voikaan olla, paasasin ja sitten unohdin oman ohjeeni. En ajatellut että olisin parempi kuin muut, etteivät sanani koskettaisi minua, tulin vain kylmäksi. Sulkeuduin kuoreeni, valitsin kilvekseni kiireen ja aseekseni sen etten ole kenenkään tuttu. Uhohdin hymyn merkityksen. 

Vasta olin ja olen edelleen tällä paikkakunnalla se kenellä ei ole mitään tai ketään. Vastaan ei koskaan tule tuttuja, vain satunnaisia ihmisiä, jonka muistan ehkä joskus nähneeni jossain. Olen se kenestä ei kukaan välitä. Olen taipunut ja murtunut rooliini. En enää edes yrittänyt hymyillä vastaantulevalle, en enää huomannut mummoa, joka tarvitsisi apua ostosten kantamiseen. En enää huomannut ettei kassatäti toivota hyvää päivänjatkoa.


Kol. 3:8-15 Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.  Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti