19.10.2014

Pari sanaa avioliitosta.

Olen ollut naimisissa kolme vuotta. Kolme vuotta ei ole pitkä aika, mutta siinä ajassa kerkeää saada jo makua sekä avioliiton mahtavista että sen raskaista puolista.  Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten, miltä tutuu olla naimisissa. Hätkähdyttävä kysymys. Sanoin että hyvältä tuntuu, mutta aloin miettiä vastausta vielä tarkemmin. Miksi naimisissa on mukava olla? No, jos mietin ensin käytännön ja mukavuuden kannalta, niin tietysti on mukavaa kun on se yhteinen sukunimi. Se antaa tunteen siitä, että me olemme mieheni kanssa perhe. Se lisäksi helpottaa kun meitä voi kutsua sillä yhteisellä sukunimellä. Ja vaikka sanotaan että nykyisin avioliitto ei enää takaa mitään, niin silti minulla on luottavainen olo olla mieheni kanssa siitä syystä, että hän todella tahtoi sitoutua minuun pyytämällä vaimokseen. Hän osoitti ja osoittaa edelleen tällä, että tahtoo minun olevan hänen elämänsä nainen aina kuolemaan saakka.

Minun täytyi myös rehellisyyden nimissä vastata tälle ihmiselle, että avioliitossa on myös vaikeita ja kipeitä asioita, sekä raskaita aikoja. Kahden erillisen ihmisen elämän sovittaminen yhden katon alle vaatii joustavuutta ja kärsivällisyyttä. Se aiheuttaa usein jonkinlaisia kasvukipuja. On myöskin selvää, että vaikka kuinka toista rakastaa, välillä sitä vain loukkaa toista. Sanottua ei koskaan saa takaisin ja sen saa muistaa karvaasti joka kerta kun suusta on antanut tulla mitä sattuu. Välillä olemme todenneet, että rakastamme toisiamme ihan Jumalan armosta. Jumala tekee ihmeellistä työtä meissä joka saa meidät rakastamaan toisiamme joka päivä. Ja rakastumaan toisiimme yhä uudelleen.


Vaikeina aikoina tarvitaan sitä, että avioliiton molemmat osapuolet ajattelevat avioliiton elämänsä tärkeimpänä lupauksena ja päätöksenä, josta pidetään kiinni kynsin ja hampain. Meillä se on ainakin toiminut. Silloin, kun on ollut vaikeaa, ollemme miettineet yhdessä miten nämä vaikeudet selätetään. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, voimmeko jatkaa yhteistä taivalta vaikeuksien takia. Niin kuin Raamatussa puhutaan sotavarustuksen pukemisesta, niin tahdon uskoa että Jumala pukee myös avioparin sotavarustukseen. Ja ei, en  nyt tarkoita sitä että he taistelevat toisiaan vastaan vaikka se hauska mielikuva onkin. Päinvastoin, avioliitossa tulee taistella yhdessä liiton puolesta.

Mutta Ruut sanoi: "Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani." Ruut 1:16.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti